tiistai 11. maaliskuuta 2008

Lukupäiväkirja, osa 1... Vihdoin ja viimein.

Aloin lukea vasta pari päivää sitten Kjell Westön Isän nimeen -kirjaa. Voisin antaa useita syitä siihen, miksi en ole sitä aiemmin tehnyt, mutta säästän teidät siltä.

Luettuani nyt vajaan neljäsosan, olen saanut lähinnä vain taustatietoa kirjan kertojasta ja hänen perheestään. Kertoja, Wiktor Juri , on valottanut omaa elämäänsä jonkin verran, mutta tähän mennessä kertojan isän elämä on ollut pääosassa. Oikeastaan kirja on kertomus juuri isästä, hänen edesottamuksistaan ja elämästään. Ainakin vielä se tuntuu hyvin luonnolliselta, sillä isän "toilailut" ovat mielestäni tehneet kertojasta sen, mitä hän on. Isän nimi on Werner. Hän on hyvästä suvusta, mutta omapäisenä hän ajaa itsensä hieman eri tielle. Kenties hän asettuu aloilleen kirjan edetessä.

Wiktor Juri kertoo tarinan omasta näkökulmastaan, omin silmin. Vaikka hänen isänsä elämä on mitä ilmeisimmin hänelle jälkikäteen kerrottu, tulee minulle kuitenkin sellainen tunne, kuin kertoja olisi osallisena tapahtumissa. Hän kertoo asioista hyvin yksityiskohtaisesti. Mikään kaikkitietävä kertoja hän ei silti ole. Kirjan kerronta muistuttaa jonkun päiväkirjaa, ja kuten tyyliin sopii, kirjoittaja ei voi lukea kenenkään ajatuksia. Hän on saattanut kuulla kerrottavan, miltä silloin-ja-silloin tuntui ja on sitä kautta luonut omat mielikuvansa.

Kirjan luku jatkuu, odotan toiveikkaana jotakin "koukkua", joka saisi minut kiinnostumaan luku-urakasta enemmän, mutta ainakaan vielä se ei ole eteen sattunut....

Ei kommentteja: