Tällä tunnilla meidän pitää muodostaa runo edellisen Elämäntilanteen pohdinta-tehtävän pohjalta. En ole saanut varsinaista runoa vielä aikaiseksi, mutta tämän verran olen onnistunut luomaan:
Väsymys, pettymys, välinpitämättömyys.
Uni, valvetila, aika pysähtyy ojan pohjalla.
Oivallus, joka muuttaa elämän, ainakin hetkeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Myös sun runossa jäin kiinni noihin viimeisiin sanoihin (sama juttu kävi Mian runossa). Jotenkin niistä tulee semmoinen toiveikas olo, vaikka muuten onkin surullinen tunnelma tuossa sun runossa.
Runo kuvasti hyvin kirjoittamaasi pohdintaa. Sai enemmän pohdinnastakin irti tämän avulla.
Onko sittenkin toivoa olemassa? Runon alku ei lupaa toivoa, mutta lopussa on pilkahdus paremmasta. En ole muuten ehtinyt vielä seuraamaan tekstejäsi, mutta tästä lähtien seuraan:) Voitko lisätä minut ryhmääsi? t:luovamia
Lähetä kommentti