Kirjoittamisella ja kirjallisuudella on ollut elämässäni melko vaihteleva rooli. Kun olin pieni, äiti ja isä lukivat minulle satuja, joten sain ensimmäisen kosketukseni kirjallisuuteen jo silloin. Samalla innostuin myös omien tarinoiden tuottamisesta. Koska en osannut vielä kirjoittaa, piirsin kuvia vihon sivuille, ja vanhempani saivat kirjoittaa tekstit sanelujeni perusteella. Yleensä jokin muu puuha alkoi jossain vaiheessa kiinnostaa enemmän, ja luomukseni viimeiset sivut olivatkin hyvin nopeasti tuherrettuja ja varsin epämääräisiä.
Peruskoulussa nautin kirjoittamistehtävistä tavattomasti, etenkin ne ainekirjoituksen tehtävät, joissa aihe oli vapaa, olivat minulle mieluisia. Taisinpa saada kiitostakin opettajilta, vaikka olen itse hyvin harvoin tyytyväinen omiin teksteihini.Vaikka teini-iässä muut ajatukset täyttivät pääni lähes kokonaan, kirjoittaminen oli silloinkin eräänlainen tapa purkaa ajatuksia. Olen lähes koko ikäni pitänyt päiväkirjaa, tosin en kirjoita siihen säännöllisesti. Viime kerrasta on nyt kolme kuukautta.
Täytyy myöntää, että juuri pitkäjänteisyyden puutteeni on vaikuttanut siihen, millainen kirjoittaja minusta muodostui. Kirjoittaminen on ollut minulle aika-ajoin lähestulkoon intohimo, vaikka varonkin sanan "intohimo" käyttöä, sillä se on mielestäni liian dramaattinen omaan elämääni. Siitä huolimatta pitkien tekstien tuottaminen tuntuu minusta hirvittävän vaikelta, varsinkin jos ryhdyn kirjoittamaan "väkisin". Sama pätee myös lukemiseen: lähes tuhatsivuiset teokset saavat minut älähtämään. Mielikirjani ovatkin varsin lyhyitä, sillä päätäni vaivaa pinttynyt asennevamma, joka pakottaa minut hylkäämään paksumman kirjan ja valitsemaan ohuemman, sillä en usko saavani yli 500-sivuista kirjaa luettua, vaikka se olisi kuinka mielenkiintoinen tai vauhdikas tahansa. Olen myös omaa tekstiä tuottaessani parhaimmillani kun minun ei tarvitse yrittää saada aikaan pitkiä sepustuksia. Olen yrittänyt päästä tästä luenteenpiirteestäni eroon jo ihan yleissivistyksen vuoksi, ja aika-ajoin se onkin onnistunut, lukio-aikana useinkin. Nyt otteeni on jälleen hieman lipsahtanut....
Kaikenkaikkiaan olen siis koko elämäni ajan suhtautunut kirjoittamiseen positiivisesti, vaikka minulla omat heikkouteni onkin. Kirjoittaminen on minulle harrastus, jossa saattaa olla pitkiäkin taukoja, mutta se ei varmasti koskaan tule poistumaan elämästäni täysin. Ehkä saan elvytettyä sitä jälleen, vaikka tämän blogin kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti