Tässä tulee viimeisin versio runostani, en tosin itse koe sitä vielä valmiiksi. Se myös poikkeaa edellisestä versiosta melkoisesti. Ottakaa huomioon, etten ole kova runo-ihminen, eikä runosuoleni ole supistellut viime aikoina juurikaan.... Pahoitteluni.
Päätös
Ensin oli vaikeaa
jättää taakse kaikki se,
mikä ennen tuntui luonnolliselta.
Nyt päätöksen edessä
tunnen olevani voimaton,
tarpeeton.
En kaipaa ketään
en mitään,
paitsi joskus itseäni.
Kun elämäni pysähtyy ojanpohjalle,
olen vihdoin valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti